Vastuullisen koirankasvattajan inforuutu

  • Vastuullinen kasvattaja tekee kasvatustyötään suurella sydämellä, rakkaudesta kasvattamaansa rotua kohtaan. Hän näkee vaivaa eläinten eteen ja kokee ylpeyttä tavasta, jolla huolehtii niistä. Parhaat koirat tulevat vastuullisen kasvattajan keittiöstä!

  • Vastuullinen kasvattaja on ennen kaikkea rehellinen. Vastuullisen kasvatuksen edellytys on rehellisyys itselle, ostajille sekä koko rodulle. Suurin osa vastuullisuudesta syntyy kasvattajan omista arvoista ja niihin vaikuttaa eniten kasvattaja itse. Vastuullinen kasvattaja on myös nöyrä, vastuuntuntoinen ja pitkäjänteinen kasvatustyössään. Hän haluaa kehittyä ja oppia jatkuvasti lisää kynologiasta eli koiranjalostustieteestä.

  • Vastuullinen kasvattaja on sitoutunut edistämään koirien terveyttä ja hyvinvointia. Hän käyttää jalostukseen terveitä sekä luonteeltaan että ulkomuodoltaan ja käyttöominaisuuksiltaan rodunomaisia koiria. Hän tuntee hyvin jalostukseen käyttämiensä koirien suvut, luonteet ja terveystilanteen. Vastuullinen kasvattaja huolehtii jalostuskoirilleen vähintään rodun PEVISA-ohjelmassa (Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma) vaadittavat tulokset sekä kertoo pennunostajalle oma-aloitteisesti millaisia terveys- sekä käyttö- ja näyttötuloksia pentueen vanhemmat ja niiden lähisukulaiset ovat saaneet.

  • Vastuullinen kasvattaja suunnittelee pentueet alusta loppuun: jokaisen yhdistelmän tulisi olla tarkkaan harkittu ja mietitty mitä sillä saavutetaan nyt ja toivon mukaan myös tulevaisuudessa. Vastuullinen kasvattaja ei tyydy vain menemään siitä, mistä aita on matalin.

  • Vastuullinen kasvattaja ei anna suloisten pentujen sokaista pennunostajaa, vaan kertoo itse oma-aloitteisesti rodusta ja pentueesta. Hän osaa kertoa niin rodun luonteesta, käyttäytymisestä, terveystilanteesta, käyttötarkoituksesta kuin rodunomaisista harrastuksista. Jokaisella rodulla on omat ongelmansa, joten jos mitään negatiivista ei vaikuta löytyvän, pitäisi hälytyskellojen soida. Kasvattajan on pystyttävä kertomaan millaisia pentuja yhdistelmästä mahdollisesti on odotettavissa ja millaisiin koteihin ne sopisivat.

  • Vastuullinen kasvattaja näyttää pennunostajalle aina emän sekä koko pentueen, eikä hae vain yhtä pentua sivuhuoneesta. Terve ja hyvinvoiva pentu on reipas ja sosiaalinen, sillä on puhtaat silmät ja korvat, se on normaalipainoinen ja sen turkki on siisti. Jos paikalla on muita aikuisia koiria tai pentuja, myös niitä on mahdollisuus tervehtiä. Vastuullinen kasvattaja huolehtii siitä, että hänen koiransa saavat riittävästi ravintoa ja huolenpitoa ja että koiria pidetään asianmukaisissa tiloissa ja ne saavat riittävästi liikuntaa.

  • Kasvattajan ja pennunostajan yhteinen etu on löytää oikea koira oikealle omistajalle. Vastuullinen kasvattaja on tarkka siitä, kenelle tai millaiseen perheeseen pennun myy. Hän ottaa selvää mm. pennunostajan koirakokemuksesta ja tietotaidosta, siitä keitä perheeseen kuuluu, millaiset asumisolosuhteet ovat ja millaista pentua mihin tarkoitukseen perhe etsii.

  • Vastuullinen kasvattaja on allekirjoittanut Kennelliiton Kasvattajasitoumuksen ja noudattaa siinä määriteltyjä vastuullisen koirankasvatuksen periaatteita. Hän hoitaa emän ja pennut hyvin, luovuttaa pennut aikaisintaan 7 viikon ikäisinä eläinlääkärin tarkastamina, tunnistusmerkittyinä, madotettuina ja rekisteröityinä Suomen Kennelliittoon. Hän tekee aina pennun kaupasta kirjallisen sopimuksen eikä laadi kohtuuttomia lisäehtoja. Vastuullinen kasvattaja antaa uudelle omistajalle aina myös kattavat kirjalliset ohjeet pennun hoidosta ja ruokinnasta. Hän on halukas kuulemaan kasvattiensa elämästä sekä neuvoo ja opastaa mielellään pennunostajaa vastaan tulevissa asioissa kasvattiensa koko elämän ajan. Lisäksi vastuullinen kasvattaja kertoo myös pentujensa ostajille koiran omistamiseen liittyvästä vastuusta ja velvollisuuksista.

  • Kaiken tämän jälkeen on hyvä muistaa, että välillä vastuuntuntoistenkin kasvattajien terveiden ja hyväluontoisten vanhempien pentueissa luontoäiti tekee ikäviä yllätyksiä eikä pentu aina välttämättä olekaan sitä mitä toivottiin. Nämä ovat kuitenkin asioita, joihin emme itse voi vaikuttaa eikä huono tuuri geenilotossa tee kasvattajasta huonoa. Sen sijaan jos pennun lähtökohdat elämään ovat huonot alunperinkin, on pennunostaja ottanut pentua valitessaan tietoisen riskin, jolloin huono lopputulos on huomattavasti todennäköisempää kuin hyvistä lähtökohdista olevan pennun kanssa.




Teksti: Titta Repo


Lähteet:

www.evidensia.fi

www.hankikoira.fi

www.kuono.fi

www.sukoka.fi

http://www.kennelliitto.fi

%d bloggaajaa tykkää tästä:
search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close